Heinäkuussa…

…luin 5 kirjaa:
– Anna Rimpelä: Pitkään meni ihan hyvin (aluksi tämä teos nauratti, mutta mitä pidemmälle se eteni, sitä enemmän se rupesi ahdistamaan. tarkoitus oli kai viihdyttää ihan loppuun asti, mutta pikkuhiljaa Aino Ritarin sekoilut vain kasasivat ahdistukseni määrää ja kirjan lopullinen pointti jäi itselleni hieman hataraksi. olisin myös mieluusti tutustunut vielä enemmän Seppo Miekk’ojan maailmaan Ainon sekoilun ja jonkinlaisen seniiliyden pilkan sijaan.)
– Vilja-Tuulia Huotarinen: Niin kuin minä heidät näin (tämä oli täynnä todella kaunista kieltä ja se tuli lopulta lukaistua yllättävän nopeasti. se on kertovinaan vain yhdestä lyhyestä aamusta, mutta silti siihen sisältyy monta eri elämää, nuoruutta, jo mennyttä ja nykyhetkeä. kolmella eri fontilla erotellaan kolme eri tasoa ja välissä on jopa pari novellia, jotka yllättäen toimivat myös yhteen kirjan etenemisen kannalta, vaikka kerrontatapa muuttuukin. tätä olisin jaksanut lukea pidempäänkin!)
– Alan Bradley: Loppusoinnun kaiku kalmistossa
– Alan Bradley: Kuolleet linnut eivät laula (eli sain luettue Flavia de Luce -sarjaa taas kaksi kirjaa eteenpäin. tuossa sarjassa on jokin taika, että kirjat lukee innosta puhkuen lähes kerralla kokonaan, mutta sitten sen taas saattaa unohtaa kokonaan lähes vuodeksi! suosittelen sarjaan tarttumaan, jos pitää mysteereistä ja dekkareista, muttei liian raaoista kuvauksista. nämä ovat hyvän mielen jännäreitä ja vaikka ovatkin aina erillisiä tarinoita, niin suosittelen lukemaan julkaisujärjestyksessään, että murhamysteerien ulkopuoliset asiat etenisivät loogisesti.
– Maggie Nelson: Sinelmiä (tästä nakkasin pienen tekstin taas instagramin puolelle, mutta siis niin, pidin erittäin paljon. ei mikään perinteinen kirja, vaan kokoelma lyhyitä tekstejä, jotka kuitenkin tavallaan etenevät. Alle 100 sivun teos, jonka lukee nopeasti, mutta kohtaa ajatuksina hitaasti.)

…kävin eräänä laiskanpulskeana vapaapäivänä pitkästä aikaa paikallisessa Poikilo-museossa, olin muistaakseni jälleen kerran päivän mittaista vesikatkoa paossa. Tupsahdin paikalle heti avaamisen aikoihin kello yhdeltätoista ja sainkin melko rauhassa tuijotella maalauksia, piirroksia, Alvar Aalto -näyttelyä ja muita mielenkiintoisia kohteita. Vähän jälkeeni paikalle saapui toinenkin museovieras, joka oli onneksi hiljaista sorttia. Rakastan museoiden raukean hiljaista tunnelmaa ja sitä, että siellä saa kaikessa rauhassa uppoutua täysin muiden luomiin maalmoihin ja omaansa myös. Olen kohta vuoden omistanut museokortin (pitääkin muistaa uusia se) ja se on kyllä ollut yksi parhaista hankinnoistani ikinä.

…katsoin läpi uusimman kauden Stranger thingsiä ja sanon nyt epäsuositun mielipiteen siitä, että en tykännyt! Kausi ei tarjonnut m i t ä ä n uutta, hahmot eivät tarjonneet mitään mielenkiintoista uutta vinkkeliä yhtään mihinkään ja uudet jaksot olivat vain yhtä huutamista ja teinisekoilua. Sarjan tunnelma oli kokonaan muuttunut siitä, mitä se aiemmilla kausilla oli. Onko muut katsoneet, mitä piditte? Aloin myös katsomaan Black Mirroria, joka on h i r v e ä. Siis ei huono hirveä, vaan sellainen ahdistava hirveä, mutta silti hyvä katsottava. Ymmärrättekö? Kuin jonkinlainen junaonnettomuus, josta ei vain saa silmiään irti. Todella upeasti rakennettu sarja ja erilliset jaksot, mutta jonka katsomisesta ei ole vielä kertaakaan jäänyt hyvä olo. Sarja tosin jättää jokaisen jakson jälkeen pohtimaan ihmisyyttä, oikeaa ja väärää,  tulevaisuutta, ihan kaikkea. Siinä mielessä siis hyvä, vaikka onkin hirvee.

…kävin ensimmäistä kertaa hammaslääkärissä yli kymmeneen vuoteen, mutta siitä aion kyllä kirjoittaa myöhemmin ihan postauksenkin, sillä päädyn hammaslääkärin penkkiin vielä uudestaankin.

…kävin perheen kanssa Tykkimäessä ensimmäistä kertaa myös moneen vuoteen. Ennen kävin joka vuosi vähintään kerran syömässä jäätelön ja kiertelemässä aluetta, mutta sitten tuli 5 euron sisäänpääsymaksu ja lakkasin käymästä ihan vaan periaatteesta. Tänä vuonna maksu poistettiin, joten eikun Tykkimäkeen! Kävin jopa laitteissa asti, kun vein kummipojan yhteen laitteeseen ja kävin fiilistelemässä entisaikoja toisessa. Jäätelöä en lopulta syönyt ollenkaan, mutta vielä tässä on kesää jäljellä ja lomakin kohta aluillaan, joten ehtiihän sitä (eikä sillä, etteikö tässä olisi jo muutekin tunkenut itseensä litratolkulla jädeä).

…kirjoitin ja ajastin ensimmäistä kertaa myös postauksen kännykällä, meinaan tämän! Aika on tässä ollut hieman kortilla, joten tämä postaus syntyi illalla jo vällyjen välissä maatessa. Saas nähdä, että miltä tämä sitten koneella näyttää, haha!