Kuola suunpielestä roikkuen odottamani asia on vihdoinkin koittanut eli k e s ä l o m a! Jotenkin nurinkurista, kun kaikki tuttuni ja tuntemattomatkin kasasivat viikonloppuna viimeisetkin lomiensa rippeet kasaan suunnaten maanantaina taas takaisin palkansaannin pariin, kun itse vasta kaivelee lomafiilistä naftaliinista koipallojen seasta ja koittaa keksiä kesätekemistä muun maan jo asennoituessa syksyyn. Taitaa tulla aika yksinäiset neljä viikkoa – mikä sinänsä ei ole ongelma, sillä kaikkein eniten juurikin kaipaan omaa rauhaa ja hiljaisuutta. Mietin jopa totaalista somelomaa kuukauden ajaksi, mutta siihen minusta ei valitettavasti ole, mutta jos vielä vähentäisi normaalista kännykän ruudun tuijottamista, niin sekin olisi jo jotain.
Heti loman alkajaisiksi olin ajatellut pakata kasaan kimpsut, kampsut ja läppärit kameroineen ja suunnata suoraan töistä ensin naapurkaupunniin ja siitä kätevästi seuraavana päivänä mökille möllöttämään. Mökiltä palaisin sitten viimeistään keskiviikkona, eli tänään, hammaslääkäriin ja sitten ehkä taas takaisin mökille ennen ensi viikolla olevaa reissua Ouluun. Tasaisesti ja hyvin suunnitellut ensimmäiset lomaviikot sanoisin.
No kuinkas sitten kävikään.
Täshän mie oon napaani kotona kaivellut. Tai siis lähdin kyllä heti perjantaina naapurkaupunniin, mutta päätin jo edellisenä päivänä etten t o d e l l a k a a n lähde sieltä posottamaan tuntikaupalla minnekään mökille. Vaikka siellä kuinka sielu lepäisi, akut lataantuisi, kala ottaisi onkeen ja mitä nyt ikinä, niin päätin että ei. En jaksa! Ja koska olen aika lailla tilivelvollinen menoistani vain itselleni, niin mikäs siinä oli jäädessä vielä toiseksi yöksi samoille sijoilleen, ennen kuin palasi katselemaan näitä kotiseiniä ja nauttimaan siitä, ettei tarvitse oikeasti mennä yhtään minnekään neljään viikkoon, jos ei oikeasti siltä tunnu. Heti maanantaina tosin jo tätä kaduin, sillä eihän tämä putkiremontti poraamisineen ole minkäänlaisella lomalla, vaan pää ihan täräji kaikesta metelistä. Metsäreissu ja läppärin siirtäminen parvekkeelle kuulokkeiden kera onneksi toivat avun.
Ja sitä paitsi, mökille ehdin kyllä vielä ennen Oulun reissua tai sitten sen jälkeen, ihan miten viitsii kaasua painaa ja rattia käännellä. Ehkä teen mökkireissusta roadtripin ja ajan pidemmän kautta pysähtyen paikoissa, jotka ovat aina hieman reitin sivussa. Ehkä posotan nilkka suorana koko matkan vain suoraan mökille ja saunaan. Aika näyttää. Kuten huomata saattaa, en ole tehnyt suuria suunnitelmia ja annan tämän lomahommelin mennä vain omalla painollaan. En halua pilata vapaita viikkojani liialla ohjelmalla, luoden suuria paineita sen onnistumisesta. Koen loman olleen onnistunut, jos olen syyskuussa töihin palatessani päässyt tekemään kivoja juttuja yksin ja hyvässä seurassa, ehtinyt levätä ja nukkua hyvin, herkutella, tehdä pari spontaania retkeä ja tylsistyäkin hieman, niin että työnteko taas maittaa paremmalta kuin kotimaiset mansikat.
Blogi ei kuitenkaan lomaile, sillä kerrankin on aikaa kirjoittaa ihan kunnolla! Voin jopa koittaa toteuttaa jonkinlaisia toivepostauksia, jos sellaisia on jonkun pääkopassa päässyt kohdallani syntymään. Näihin tunnelmiin, hyvää elokuuta tyypit!
astu harhaan 