Parvekepuutarha

Tässä jo lähes perinteistä pääsiäisenä suoritettavaa parvekesiivousta suunnitellessani tajusin, etten ole täällä blogin puolella tainnut pukahtaa sanallakaan siitä miltä parvekkeeni viime kesänä näytti! Siitä voi huomata, että viime vuonna ajatukset olivat kaikkialla muualla paitsi blogissa, sillä parvekkeeni oli kauniimpi ja vihreämpi kuin koskaan ennen ja siitä todellakin olisi riittänyt juttua jaettavaksi. Nyt myös vähän harmittaa, etten kirjannut koko prosessia paremmin muistiin, sillä parveke oli lopulta, kaveriani lainatakseni, eeppinen.

En odottanut kasvieni kasvavan ja kukkivan niin runsaasti, joten ostin pörriäisten iloksi myös amppelin.

En enää edes muista mistä idea silloin lähti, mutta jostain tuli halu kokeilla voisiko pohjoiseen suuntaavalla parvekkeellani viljellä kesäkurpitsaa. Ajatus siitä sitten eskaloitui ja kesäkurpitsan lisäksi kylvin myös kurkun, mansikan, kirsikkatomaatin ja rucolan siemeniä, sekä ostin pienen vadelmapuskan. Lopulta tavoitteenani oli, että saisin jokaisesta edes yhden kypsän tuotoksen. Vadelma otti haasteen kirjaimellisesti tuottaen vain yhden marjan ennen kuin vihannespunkki teki siitä selvää (syksyllä vadelma istutettiin mökkipihalle, saas nähdä onnistuuko elo siellä paremmin). Muut sitten taas suoriutuivat vähän liiankin hyvin ja pieni postimerkin kokoinen parvekkeeni muuttui vihreäksi keitaaksi, jonne en oikeastaan itse enää mahtunut muuten kuin kastelemaan ja hoitamaan istutuksiani.

Kirsikkatomaatit kypsyivät pitkälle syksyyn ja poiminkin niitä lopulta yli 100 kappaletta!

Kesäkurpitsoja kypsyi kesän aikana kolme isoa ja yksi pieni.

Kesäkurpitsan lehdistä kasvoi valtavia ja kurkku kukki runsaasti, vaikka lopulta kypsyttikin vain kaksi isoa kurkkua.

Parvekkeesta oli suunnatonta iloa koko kesän ajan ja varsinkin iltaisin auringon siivilöityessä kasvustojen läpi tunsin suurta auvoa kasvattamiani kasveja katsellen. Sadonkorjuu omalta parvekkeelta oli myös juovuttava tunne (ja sai kaipaamaan omaa, oikeaa pihamaata), mutta silti kokeilu jää ainakin tällä erää ainutkertaiseksi eikä parveke saane ensi kesänä kuin muutaman orvokin somistuksekseen, jos niitäkään. Vaikka parveke tuotti suunnattomasti iloa ja näkösuojaa, se myös tuotti ihan tajuttomasti työtä ja sitoi pysymään kotosalla: äärimmilleenkin täytetyt altakasteluastiat oli helteillä imetty kuiviin parissa päivässä ja tuholaisia sekä härmää oli torjuttava eli kamalasti ei voinut poissa kotoa viettää aikaa ilman, että nakitti jonkun kasteluavuksi.

Tässä vielä lopuksi kuva kännykän uumenista, josta paljastuu vihreyden todellinen määrä:

Kurkku nousi katonrajaan asti,

Instagramin stooreissa onneksi fiilistelin parveketta ja sen kasvua enemmänkin, joista koostin parvekepuutarha-kohokohdan profiiliini sekä vähän lyhyemmän fiilistely reelsin, jos parvekkeen nousua ja tuhoa haluaa tutkia vielä tätä postausta tarkemmin.

❀