Eduskuntavaalit 2019

En koe ylläpitäväni mitenkään päin poliittista blogia tai edes sanoa ymmärtäväni politiikasta tai sen rakennuspalikoista yhtikäs mitään. Koko touhu on silmissäni aina vaikuttanut siltä, että kansa tahtoo uudistusta, mutta äänestää silti niitä samoja puolueita ja setiä kuin ennenkin jolloin mikään ei muutu kuin korkeintaan huonommaksi ja kansa nurisee huoltoasemakahviensa yläpuolella huonoista päättäjistä, jotka on suurella todennäköisyydellä itse äänestänyt päättäjän virkaan. Phuuh. Ei kovin positiivinen kuva politiikasta, eh?

Voin myöntää käyttäneeni äänioikeuttani verrattain laiskasti. Presidenttiä minut on sentään voinut nähdä äänestämässä kolmasti, mutta muissa vaaleissa olen käynyt numeron raapustamassa paperiin vain kerran. KERRAN. Saa ruoskia ja suomia. Vaalien ajankohdat ovat vain olleet minulle aina jotain sellaista ärsyttää äänien kasailu-ulinaa, yhteenkasvaneiden äänien kohinaa omasta ja puolueensa ylivertaisuudesta ja toitottamista, tyhjiä lupauksia ja ilmapalloja, kasvoihin naulattuja hymyjä ja sanoja siitä, kuinka tällä kertaa varmasti olette parempia. Olen ehtinyt kyllästyä ennen kuin ennakkoäänestys on edes alkanut.

Aika lailla olen myös kyllästynyt siihen, että vuodesta ja vaaleista toiseen tätä maata edustavat ne samat politiikan ja sen tuomien etujen keskellä eläneet sedät (ja muutamat tädit), jotka ovat aikapäiviä sitten unohtaneet mitä on oikeasti olla opiskelija, pienituloinen, pätkätyöläinen, työtön tai ihan vaan suoraan sanottuna köyhä tämän maan mittapuulla. Lisäksi he ovat myös vielä sen verran kaukana vanhuudesta, etteivät osaa pelätä sitä, mitä se tuo tässä maassa tullessaan (en puhu tästä oikeastaan koskaan, mutta olen ollut elämässäni kaksi päivää vanhainkodissa osana erästä, sanotaan vaikka projektia, ja kolmantena en enää mennyt, koska en pystynyt. arvostan suuresti sitä mitä vanhustenhoitajat tekevät, olette parhaita ja ansaitsisitte niin paljon enemmän työstänne ja työnne tueksi ❤).

Tänä vuonna olen kokenut jonkinlaisen heräämisen, kun ymmärsin eduskuntavaalien olevan taas tulossa. On puhuttu paljon ilmastovaaleista ja sotevaaleista. Sipilän hallitus meni nurin vain hetkeä ennen uusia vaaleja (vähän sama kuin ilmoittaisi lähtevänsä tuntia aiemmin kotiin työsopimuksen viimeisenä päivänä). Vaalien ympärillä on vaikuttanut olevan erityisen paljon pöhinää tai sitten vain olen ollut sille pöhinälle avoimempi – myös sillä klassisella tavalla, sillä päätin äänestää. Äänestää oikein silleen kunnolla pohojjammaan kautta ja selvittää, kuka olisi se paras ehdokas minulle ja Suomelle.

Tein muutaman linjanvedon joista en poikkeaisi. Tahdon ja aion äänestää naista, nuorta sellaista (20 – 40 vuotias menee tässä kategoriassa nuoresta), joka edustaa 1.) vihreitä tai 2.) vasemmistoliittoa. Vaalikoneet putputtivat tuloksiaan ja tunkivat eteeni mm. piraattipuoluetta ja persuja vihreiden ja vasemmiston sekaan (myös googlatessani eduskuntavaalit 2019 sain ensimmäiseksi linkin persujen ehdokkaisiin. ovat tainneet nostaa vaalibudjettia tänä vuonna!). Löyhiin linjanvetoihini upposi moniakin ehdokkaita ja tarkemmat vaalikoneiden tarkastelut nostivat vaaliharavaani muutaman erittäin potentiaalisen kanditaatin, joten tein sen mitä jokaisen nykyaikaisen äänestäjän tulee tehdä: kartoitin heidän somensa myös vaaliaikojen ulkopuolelta. Myyräämisen jälkeen olin tyytyväinen, sillä olin löytänyt ehdokkaani. Sen kunniaksi keitin kupin teetä ja huokaisin syvään.

Aiotko käyttää äänioikeuttaisi eduskuntavaaleissa ja joko olet löytänyt oman ehdokkaasi?

Eduskuntavaalit 2019 14.4.2019, ennakkoäänestys 3.-9.4.2019.

 

ps. jos olet tai koet itsesi naiseksi, niin suosittelen vahvasti äänestämään naista – aina.