Tahmeudesta

niin todellakin teki!

Viime aikoina kaikki, mutta erityisesti kirjoittaminen on tuntunut jotenkin t a h m e a l t a. Pakotetulta, etsimällä etsityltä. Olen kaivannut kirjoittamista, mutta jotenkin vain ohittanut tyhjän tekstipohjan ja potkinut mielikuvituskiviä pihalla kirjoittamisen sijaan. Istunut sohvalla ja huokaillut, nyppinyt olematonta nukkaa paidan reunasta. Keksinyt tuhat muuta pientä askaretta sen sijaan, että jäsentäisin ajatukseni työpäivän jälkeen.

Mutta kun ajatuksenikin ovat olleet niin tahmeita. On tullut idea ping ja sitten poof, kun se on jo poissa. Sitten olen koittanut sorkkia aivojani, möyhentää niitä kuin pistorasiaa haarukalla*, että ajatus palaisi takaisin. Eikä se koskaan palaa. Syytän kevättä, sillä siinä missä sen olemassa olo piristää, niin se myös usein lamauttaa jonkin syvemmän osan aivoistani – sen ajattelevan osan – ja muutun hetkeksi mitään tuottamattomaksi mössöksi, kevätpäiseksi hahmoksi horisontissa.

Ei sen puoleen, että minulla olisi ollut hiljaista ja yksityistä vapaa-aikaa edes jäsennellä päätäni kuin yhden päivän verran kuluneen kuun aikana. Sen takia päätin pitää tänään taas pitkästä aikaa ihan oikean vapaapäivän, päivän etten tapaisi ketään, en sanoisi sanaakaan tai kääntäisi kasvoilleni hymyn häivääkään, jos ei jokin nyt sattuisi kovasti hymyilyttämään. Eihän se ihan onnistunut, sillä kaupan kassalle täytyy aina sanoa kiitos ja vielä pitäisi mennä väkisin juttelemaan pihalla tönöttävään konttiin esittelijän kanssa putkiremontin laattavalinnoista ja suihkukaapeista, kun kevätkohmeloisena omatoimi-ihmisenä en saanut niistä hevonhelvetin selvää yksin enkä vielä toverin avustuksellakaan.

Mutta ajatukset. Ne ovat jo tässä vaiheessa päivää hieman jäsentyneet, venytelleet raajojaan kuin pitkiltä unilta herännyt kissa, kehräten kuin viimeistä päivää. Ehkä minustakin kuoriutuu taas ajatteleva, kirjoittava ihminen, jonka leposyke palaa hiljalleen normaaliksi nyt, kun remontinkin äänet ovat hetkeksi sairaustapauksien vuoksi vaimenneet. Ehkä kaipasinkin vain hiljaisuutta ennen mitään muuta.

 

*älkää herrajjestas työntäkö haarukkaa pistorasiaan