Alkoholista

Jos puhuttaisiin minusta ja alkoholista, niin moni tämän blogin seuraajista (täällä ja muualla somessa) saattaa muistaa esimerkiksi vahingossa lanseeraamani #viiniviikot, long kyröjen kehumiset ja kesäillat parvekkeella Napue tonicin parissa. Jos puhuttaisiin niin kuin asiat oikeasti ovat, niin moni teistä ei ehkä uskoisi, että olen ollut juomatta alkoholia jo yli puoli vuotta.

Ei, en ole raskaana, heittäytynyt absolutistiksi, ruvennut huumorintajuttomaksi ämmäksi, joka ei enää osaa pitää hauskaa (en ole ikinä osannut, siitä on turha alkoholittomuutta syyttää), tullut uskoon tai paheksumassa kenenkään muun alkoholinkäyttöä. Olen vain tullut elämässäni siihen pisteeseen, että alkoholi ei nyt maistu, ei edes sen yksille lähtemisen verran.

Olen puolen vuoden aikana kuitenkin käynyt mm. firman pippaloissa, levyjulkkareissa, juhlistamassa kaverin uutta työpaikkaa, ulkona syömässä ja viettämässä tupareita, mutta olen pärjännyt aivan hyvin vain alkoholittomia juomia nauttimalla. Ei ole ollut yhtään vähemmän hauskaa eikä myöskään ole ollut krapulaa seuraavina päivinä, ei liskodiskoja eikä morkkista tehdyistä typeryyksistä. Ei ole myöskään tarvinut jättää autoa kotiin tai kylille tai huristella promillepäissään taksilla.

IMG_20180621_152611_787
viime kesänä kippisteltiin helsingin kaivopuistossa

Ainoa mitä on tarvinut tehdä on selitellä, että miksi en juo.

Suomalaisilla on siinä mielessä kieroutunut alkoholikulttuuri, että juomista ei kyseenalaisteta ennen kuin siitä on jo muodostunut oikea ongelma (jos edes silloin, sillä mitä sitä muiden asioihin puuttumaan), mutta juomattomuudesta tehdään heti suuri numero. Miksi joku ei juo ja jos kyseessä on nainen, niin se on ihan varmasti raskaana vai onkohan jokin lääkitys mikä estää alkoholin käytön vai mitä helvettiä – pullo kouraan, niin kuin olis jo! Okei, ehkä vähän kärjistin, mutta tällaisia kokemuksia on kertynyt puoleen vuoteen monia.

Aina on joku, joka kysyy, että mikset juo? Toisille riittää vastaukseksi, että ei tee nyt vain mieli, mutta toiset repivät melkein oman peräaukkonsakin irti, kun eivät ymmärrä miksei jollain muka tee mieli vetää märkää, kun siihen kerran on mahdollisuus annettu. Jos olen lisäksi sanonut olevani autolla, niin olen saanut ehdotuksia jättää auto vaan parkkiin ja mennä taksilla kotiin ja hei kuule, aina voi ottaa yhden vaikka ajaisikin. Kiitos ei, olen edelleen mieluummin juomatta ja katso, toin ihan omat holittomat juomatkin.

En itse mieti muiden juomista tai juomattomuutta viettäessäni iltaa, joten se ei mahdu päähäni, että miten joku ottaa ihan missiokseen saada joku toinen juomaan ja pahimmassa tapauksessa pilaa sillä jankkaamisella vielä omankin iltansa tunnelman. Varsinkin, kun kyseessä on ihan aikuiset ihmiset eikä kaheksantoistakesäset teinit. Missä kohtaa meidät on kasvatettu siihen, että alkoholin nauttiminen on normaalia ja holittomien juomien nauttiminen jotakin poikkeavaa, joka vaikuttaa vain oudolta oman sädekehän kiillottamiselta tai raskausmahan kasvattelulta?

Kuten edellä mainittua, en ole ryhtynyt absolutistiksi, joten ei ole mitenkään mahdotonda bongata minua vaikkapa jo ensi viikolla viinilasi kädessä. Nautin alkoholia taas sitten, kun siltä tuntuu ja jos ei tunnu, niin en nauti. Olen monesti elämässäni ottanut sen yhden tai kaksikin, vaikkei niin olisi tehnyt mielikään ihan vain sosiaalisuuden vuoksi, mutta enää ei huvita siihen ruveta. Luulen, että moni muukin on niin tehnyt, koska niin on vain tapana tehdä. Lopulta sitä kuitenkin päättää aina itse, mitä lasiinsa kaataa tai haluaa kaadettavan.

Mikä on sinun suhteesi alkoholiin?

17 thoughts on “Alkoholista

  1. “en ole ruvennut huumorintajuttomaksi ämmäksi, joka ei enää osaa pitää hauskaa (en ole ikinä osannut, siitä on turha alkoholittomuutta syyttää).” AAAHAHA. 😀

    Siis mähän olen ollut kunnolla kännissä vaan muutaman kerran ja kaikki kerrat oli ennenkuin täytin 20! Itseasiassa saattoivat kaikki olla ennenkuin olin ihan 18-vuotiaskaan… Kertoja kuitenkin vaan muutama, koska A) en tykkää siitä “holtittomasta” olosta joka viinasta tulee ja B) krapula ei kiinnosta pätkän vertaa, niin ja se C) olen hauska ilmankin. 😀

    Mä voin ottaa kuoharilasillisen tai maista viiniä ruoan kanssa joskus ja jouluna, mutta en tarvitse alkoholia. Muut saavat lipittää kyllä seurassani, se ei ole ongelma, mutta minulle ei maistu! Voin hyvin juoda itse colaa tai pullollisen lehtikuohujuomaa (yleensä aina sen joutuu kyllä jakamaan muiden kanssa). Ne maistuvat minusta paremmilta, eikä siinä sen kummempaa!

    Liked by 1 person

    • Sama! En ole koskaan ollut humalahakuisen juomisen fani, juurikin sen holtittomuuden vuoksi. Tainnut olla kunnolla päissään joskus sillon parikymppisenä nuorisolaisena viimeks, sen jälkeen on muutama illassa riittänyt – varsinkin, kun on siirtynyt hieman vahvempiin juomiin.

      Krapula tuntuu vain hukkaanheitetyltä ajalta! Miksi käyttää esim. viikonlopusta toinen päivä (tai jopa molemmat) vain krapulointiin, kun vapaansa voisi käyttää johonkin mukavampaankin!? 🙂

      Liked by 1 person

  2. En ole koskaan ollut kunnolla kännissä, ehkä pienessä hiprakassa joskus. Monet tituleeraavat minua absolutistiksi, niin harvoin juon mitään. Kesäisin saattaa mennä yhtäkkiä yksi siideri terassilla, mutta sitäkään ei tapahdu joka kesä. 😀 Ja kuinka paljon olen koko elämäni saanut selitellä!

    Alkoholi ei ole minua juurikaan kiinnostanut koskaan. Monet sukulaiseni ovat olleet alkoholisteja, viina on vienytkin heistä osan. Kun paniikkihäiriöt alkoivat 17-vuotiaana, lopetin aikalailla sen vähäisenkin juomisen mitä siihen aikaan olin yrittänyt muiden mieliksi tehdä. Sitten aikuisiällä iski IBS, jonka takia ei huvittanut juoda sitäkään vähää. Tulen yhdestä siideristä nykyään jo hiprakkaan ja jos joisin toisen heti perään, niin alkaisin voida pahoin. Lääkäri joskus totesi, että saatan kärsiä jonkinlaisesta antabuksesta, eli juodessa ei tule sitä hauskaa kuplivaa fiilistä, vaan suoraan pahoinvointi.

    Hyvin olen kyllä pärjännyt ilmankin 😀

    Liked by 2 people

    • Totta puhut, hyvin pärjää ilmankin! Jotenkin sitä välillä miettii, että eivätkö jotkut oikeasti osaa pitää hauskaa tai nauttia olostaan ilman viinaa, kun sitä pitää olla litkimässä jatkuvasti, oli tilanne mikä tahansa.

      Ja et ole todellakaan menettänyt mitään, jos et ole koskaan ollut kunnolla humalassa – paitsi kamalan krapulan. 😉 😀

      Liked by 1 person

  3. I feel you sister! Mulle maistuu nykyään tosi harvoin, ja varsinkin tipattoman tammikuun yhteydessä jouduin muutamaan kertaan selittämään, miksi en juo. Miksi ihmeessä sitä pitää joutua selittämään? Mitä se kenellekään kuuluu? Silloin mietin, että “yksin juominen” on niin syvällä kulttuurissa, että siitä poikkeaminen on jengille liikaa.

    Mutta edelleen tykkään viinistä ja kuohuvasta, se ei vaan enää samalla tavalla maistu kuin ennen – osittain siksi, että krapula tuntuu iskevän entistäkin pienemmästä määrästä.

    Like

    • Huh, luulin, että tammikuun aikana ei edes tarvitsisi hirveästi selitellä, kun niin moni viettää tipatonta, mutta taisin olla väärässä.

      Ja siis nimenomaan mitä se kenellekään kuuluu, että onko toisen lasissa siideriä vai mehua. Miksi pitää tehdä niin suuri asia siitä, että se on mehua, kun se alkoholi on kuitenkin se vaarallisempi aine. Miksei sitä kyseenalaisteta?

      Sama täällä, viini ja gin maistuu edelleen mielestäni hyvältä, mutta nyt ei vain maistu. Tunnistan myös pahenevat krapulat ja joskus jopa holtiton valvominen riittää saamaan aikaan krapulantapaisen olotilan. Vanhuus ei tule yksin, vai miten se meni…. :’D

      Liked by 1 person

  4. Mun suhde alkoholiin on sellainen, että harvemmin juon ja jos juon ni ei kannata juoda ku max 3, ettei tuu sitte vähintään viikon mielialan laskua ja paskaa elämää. Ei oo tarvinu pahemmin selitellä mitään, ku sen verran harvoin käy missään semmosessa, jossa juodaan ja omaa juomattomuutta joutuis selittelemään. Iän myötä oon huomannu senkin, että juominen on tylsää! Ei kiinnosta eikä jaksa katella kännisiä ihmisiä ja niiden toilailuja ja törttöilyjä, hyh ky tylsää. Mitään hauskaa semmosessa. Saattaa mennä kuukausia heittämällä, ettei juo mitään alkoholillista. Paljon kivempaa on juoda teetä. 😀

    Liked by 1 person

    • Kännisten ihmisten kattelu selvinpäin on kyllä todella tylsää! Vappuaattonakin jäätiin ennemmin kotiseinien sisään mieluummin, kuin oltais lähdetty kylälle katsomaan sitä örveltämistä.

      Alkoholi vaikuttaa kyl yllättävän paljon ruumillisten krapuloiden lisäksi myös mielialaan ja jopa unen laatuun, vielä pitkiäkin aikoja krapulan poistumisen jälkeen.

      Tee on parasta, kyllä! 😀 ❤

      Like

  5. Ymmärrän hyvin kysymykset juomattomuudesta. Ajattelen, että lähes kaikkea normista poikkeava on muille ihmeellistä. Alkoholi on toki yksi sellainen. Itse “joudun” selittelemään, miksi välttelen eläinproteiineja tai juoksen maratoneja. Enemmänkin tuntuu, että muut ovat kiinnostuneita erilaisuudesta.

    Toisena pointtina ajattelen, että muut saattavat kysyä, jos elämässäni tapahtuu jokin ulkoinen muutos. Useat kaverini olivat suorastaan järkyttyneitä, kun ilmoitin, etten otakaan enää kinkkua tai salamia pizzaani. Muutos on aina mielenkiintoista, joskus outoa ja silloin tällöin pelottavaa. Sen takia toiset utelevat siitä.

    Liked by 1 person

    • Hyviä pointteja! Mietityttää vain, että miksi juuri alkoholin nauttiminen on normaalia toimintaa, sen kuitenkin ollessa päihdyttävä aine. Ei kukaan samalla lailla kyseenalaista esimerkiksi tupakoimattomuutta tai kehoita polttamaan kuitenkin sen yhden. Kulttuuri selittänee, mutta käsittääkseni tässäkin on jo tapahtunut murros, sillä baarialalta olen kuullut huhuja nuoremman polven juovan nykyään vähenevissä määrin.

      Entisenä pekoniloverina kohtasin tuon saman järkytyksen lähipiirissä, kun lakkasin ensin punaisen lihan syönnin ja hiljalleen muunkin eläinperäisen (muutama poikkeus säännöstä vielä tosin löytyy). Tätä ei tosin ole sen suuremmin tarvinut selitellä eikä lihaa ole väkisin koitettu tuputtaa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että myös muutokset kuuluvat elämään. Ajatukset ja elämäntavat muuttuvat siinä missä ihminenkin. Olisi todella raskasta elää vielä samaa elämää kuin parikymppisenä.

      Hah, olen juuri se tyyppi joka saattaisi kysäistä, että miksi juokset maratoneja. Olen usein kysynytkin ihmisiltä, mutta vain siksi, että vastaukset ovat usein myös mielenkiintoisia ja syyt moninaisempia, kuin esimerkiksi alkoholittoman juoman valitsemisessa.

      Kiitos kommentista! 🙂

      Like

  6. Mulla ne kerrat, kun vuodessa juon alkoholia, on laskettavissa ehkä yhden käden sormilla. Enkä noina kertoina ole vuosiin juonut yleensä paljoa kerralla. Ei vaan nappaa, aikansa ja rahansa voi käyttää paremminkin. Kuoharilasi juhlissa tai viinilasillinen jonain hienompana ravintolailtana on ihan ok, mutta kotiin en osta alkoholia. Nykyään tutut ovat tottuneet, mutta kyllä siinä vuosia meni juhlissa selitellessä ja eitä jankatessa, kun melkein väkisin laitetaan lasia eteen. Mun mielestä kysyä voi, mutta kun on kantansa kertonut, tuputtaminen osoittaa aikamoista kunnioittamattomuutta. Ja sitten on vielä sekin, että joskus sitä myös juo toisen mielestä liian vähän.. 😀 antakaa miun nyt päättää, mitä ja kuinka paljon laitan kurkustani alas! Osaan pitää hauskaa ilmankin, joten miksi joisin, jos ei tee mieli. 🙂

    Liked by 1 person

    • “Mun mielestä kysyä voi, mutta kun on kantansa kertonut, tuputtaminen osoittaa aikamoista kunnioittamattomuutta.” No siis juurikin tämä! Ei mitään muutakaan tuputeta väkisin, jos on jo kieltäytynyt (paitsi ehkä pullaa mummolassa), niin miksi juuri alkoholi on sellainen, jota olisi ‘pakko’ juoda pitääkseen hauskaa tai ollakseen ‘niin kuin muutkin’. Varsinkin, kun itselläkin parhaat ja hauskimmat hetket ovat lopulta olleet juurikin niitä selvin päin vietettyjä. 🙂

      Like

  7. Kylläpäs oli harvinaisen samaistuttava teksti ja kummasti piristi päivää. Kyllä sitä silloin kahdenkympin pintaan oli yhtenään menossa kapakkaan tinaamaan, mutta nykyään on aivan uudet kuviot. Näillä näppäimillä tulee itsellä 3,5 vuotta täyteen raittiina ja olo on mitä mainioin.

    Miehenäkin voi jotenkin samaistua tuohon raskaana olemiseen, kun darrapäivänä oli julmetun turvonnut. Nyt kun ihmiset tulevat kyselemään juomattomuuttani, niin vastaus on yksinkertaisesti ”ei ole mitään tarvetta juoda.” Joskus alkuaikoina sai kuulla puhdasta kettuilua juomattomuudesta, mutta nykyään on arvostelijoidenkin ääni kellossa muuttunut.

    Itsekin vasta kävin ystävieni tupareissa ja taisin olla talon ainoa vesilinjailija. Se ei kuitenkaan menoa haitannut ja seuraavana päivänä sai nauraa muiden koomailulle. Pääasia, että selvisi ihmisten ilmoille ja oli mukavaa.

    Ennen mentiin ryhmäpaineen mukana, mutta nyt osaa sanoa ei. Arvostan enemmän laadukasta omaa aikaa ja terveyttä, kuin ainaista viinan kanssa läträystä ja örveltämistä. Selvin päin oleminen kysyy yllättävän paljon luonnetta, mutta on se sen arvoista. Taidan tänään kiskaista nupit kaakkoon ja ryypätä vähän maitoa!

    Liked by 1 person

    • Kiitos myöskin piristävästä kommentista siulle, Maestro! On aina mukava kuulla, että on onnistunut piristämään jonkun päivää teksteillään. 🙂

      Uskon, että siinä missä naisena saa juomattomuudesta osakseen raskausuteluita, niin miehet saavat sitten kettuilua – ainakin aluksi, ennen kuin lähipiiri ja kaverit tottuu. Satunnaiset kohtaamiset ja utelut ovatkin sitten aina asia erikeen. Ja sinäpä sen sanoit, nykyään sitä osaa jo arvostaa omaa aikaa ja terveyttään, ettei suotta heitä molempia hukkaan darran kourissa. Varsinkaan, kun iän jo alkaessa kolmosella, krapulat ei enää mene ohitsekaan kovin nopeasti.

      Hyvää viikonloppua ja tarkkana sitten sen maidon kanssa hei! 😀

      Like

  8. Pingback: Juhannuksesta – astu harhaan

  9. Pingback: Ette kai te vaan autolla ole liikenteessä? – astu harhaan

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s