Vastuullisesta vaatekaapista (ja vähän muustakin)

Monissa blogeissa on viime aikoina ollut aiheena vastuullinen vaatekaappi ja hyvä niin. Vaateteollisuus on yksi saastuttavimmista teollisuuden aloista maailmassa ja sitä olisi hyvä lähteä ‘hieman’ kitkemään ihan vaan jo senkin vuoksi, että elämä tämän avaruudessa hiljaa kiertävän pallon päällä voisi jatkua. Vaatteiden tuotannon voisi helposti puolittaa (tai vähentää jopa enemmänkin), eikä silti kukaan jäisi ilman vaatetta päällensä, mutta sen sijaan tuotteita menisi vähemmän suoraan poltettavaksi eikä tuotantoon menisi yhtä paljon resursseja. Mutta nyt eksyin asiasta.

Siinä missä blogeissa puhutaan vastuullisesta vaatekaapista, niin jokainen näkemäni kyseisen aiheen postaus on saanut minut kuitenkin näkemään punaista. Kaikissa niissä puhutaan lopulta siitä, että miten rakennetaan se vastuullinen vaatekaappi. Mitä sinun tulisi ostaa, että vaatekaappisi olisi vastuullinen ja ekologinen. Mitä materiaaleja sinun tulisi suosia ja hankkia kaappiisi. Kerrotaan mitkä vaatemerkit ovat ekologisia läpinäkyvine prosesseineen ja joiden vaatteissa sitten sattumalta kuvissa esiinnytään, mainostaen hankkimaan tuotteita kyseiseltä valmistajalta. Kannustetaan kiertelemään kirpputoreja ja laittamaan omia vaatteita kiertoon muiden ostettavaksi.

Jokainen vinkki ja neuvo kannustaa jonkinlaiseen kuluttamiseen.

Kirpputoritkaan eivät lopulta ole niin ekologisia kuin on ajateltu. Toki, jos jotakin pitää ostaa niin suosittelen silti ostamaan jo jotain valmiiksi käytettyä, kuin uuden hankkimista, mutta tässäkin on ongelmansa. Vielä nykyäänkin moni miettii, varsinkin uutta vaatetta ostaessa, että jos en tästä sitten pidäkään, niin myyn sen sitten vain kirpputorilla pois. Niin sitten myös käy, kun tuote päätyy kirppispöytään ja joku sen sieltä nappaa omaksi aarteekseen. Siinä missä ekologinen-Eija kiittelee itseään onnistuneesta ja ekologisesta kirppislöydöstä, hän myös samalla lähettää signaalin ostaja-Outille, että osta vaan lisää tuotteita, saat ne kyllä myytyä myöhemmin kirppiksellä. Vintagelöytöjen lisäksi kirpputorit pullistelevat nykyään pikamuotia, joissa monissa on vielä hintalaputkin kiinni ja se on oikeasti todella surullista. Se on myös aikamme kuva. Ostamme, muttemme todellakaan tarpeeseen.

IMG_20180623_160544_369

Totuus on kuitenkin se, että jo sinulla oleva vaatekaappi on se kaikkein ekologisin, kun pidät siitä huolta ja huollat jo omistamiasi tuotteita oikein. Jokainen vaatekappale (tai esine ylipäätään) jonka ostat on merkki valmistajalle kysynnästä, johon he sitten tarjonnallaan vastaavat. Niin kauan kun on kulutusta, on valmistusta. Ja koska me olemme tottuneet kuluttamaan, niin siitä on todella vaikeaa luopua – tiedän sen. Mielemme kaipaavat aina jotakin uutta ja koitamme selittää tekevämme ekologisia valintoja ostamalla tuotteita, jotka jokin Lapualainen mummo on enkelten pieremästä langasta omin käsin kutonut ja joiden valmistamiseen on kulunut puhtaan veden sijaan vain valmistajansa kyyneleitä. Tai muuta vastaavaa.

Olemme eläneet liian yltäkylläisesti, liian tottuneena kuluttamaan ja siksi emme osaa elää ilman kuluttamista, vaikka kuinka käärisimme sen ekologisen valinnan kääreeseen. Se, ettemme osaa lopettaa kuluttamista meille oikeasti turhaan (mikä on toiselle turha ja tarpeeton ostos voi toiselle olla se kaikkein tärkein ostos, joten en tässä erottele sen enempää mikä on turhaa ja mikä ei) tavaraan ajaa meidät, ja planeettamme, perikatoon, ehkä jopa sukupuuttoon. En tiedä olenko siitä edes lopulta pahoillani, sillä meistä jokainen on siihen ihan yhtä syyllinen – minäkin, edelleen. Olen kuluttaja siinä missä kaikki muutkin, enkä osaa aina taistella turhia halujani vastaan. Joskus mietin, että ehkä Thanoksella olikin ihan hyvä pointti, vaikka toteutus ei ollutkaan se kaikkein paras mahdollinen.

Olemme kollektiivisesti totuttaneet itsemme halvalla hinnalla tuotettuun materiaan (enkä nyt puhu vain vaatteista) emmekä tahdo maksaa mistään liikaa, mutta siinä samalla joudumme pian maksamaan siitä kaikesta elämällämme, koko planeetan elämällä. Kohtaan mm. joka päivä omassa työssäni ihmisiä, joiden mielestä jokin maksaa liikaa. Hinta voi vaikuttaa korkealta, jos sitä verrataan halpaketjujen hintoihin, mutta tuotteen materiaali on hyvä, tuote on laadukas, se tulee kestämään vuosia käytössä, sen valmistajille on maksettu kunnollista palkkaa eikä heitä ole riistetty, siinä on oikeat kaavat, jotka joku on oikeasti piirtänyt ja hei, minullekin maksetaan palkkaa. Jos tuote maksaisi 119,90e sijaan vain 19,90e, niin voin taata jonkin näistä puuttuvan, eikä se ole myyjän palkka (joka on oikeasti aika kehno keskituloisen palkkaan nähden, mutta se ei kuulu tähän). Me emme hyväksyisi riistoa omassa naapurissamme, mutta miksi hyväksymme sen halpojen hintojen vuoksi jossakin kauempana?

Taisin taas eksyä aiheesta.

Jokainen vaatekappale tai tuote jonka ostat, on sen jälkeen sinun vastuullasi. Miten huollat sitä, että se kestäisi mahdollisimman pitkään ja miten korjaat sen, että käyttöikä vielä jatkuisi. Mitä kalliimpi tuote, sitä paremmin siitä pitää huolta, vai mitä? Jos ostat jotakin viidellä eurolla, et ehkä jaksa tehdä asialle mitään sen rikkouduttua, vaan ostat uuden ja taas uuden ja taas uuden jne., niin kauan kunnes olet käyttänyt enemmän rahaa kuin olisit käyttänyt ostamalla kerralla kunnollisen hieman kalliimmalla. Mikset siis pitäisi tavaroistasi huolta, niistä edullisimmastakin, jolloin uuden hankkimiseen ei olisi jatkuvasti tarvetta, jolloin uutta ei myöskään tarvitsisi jatkuvasti valmistaa?

IMG_20180628_120010_297

Mikä siis olikaan se ekologinen vaatekappi? Se jonka jo omistat, aivan oikein. Pidä siitä huolta. Opettele edes vaatehuollon perusteet, korjaa reiät ja poista neuleista nypyt. Tutki pesulappuja, että osaat pestä vaatteesi oikein. Arvosta vaatteitasi ja niiden valmistajaa. Tuuleta aina kuin voit, usein sekin riittää ja se säästää vaatteen kangasta. Kun vaate lopulta tulee tiensä päähän, niin kierrätä se oikein tai tee siitä vaikka lattianpesurätti.

Kun kuitenkin jossain vaiheessa suuntaat vaateostoksille (joskus on käytävä!) niin muista, ettei kotimaisuuskaan ole aina se paras vaihtoehto, eettisyyttä on monenlaista, löydä itseäsi pisimpään palveleva vaihtoehto ja koita vältellä pikamuotia. Ole valmis maksamaan tuotteesta hieman enemmän, silloin pidät siitä myös parempaa huolta. Muista, että COS, Monki, Weekday, & Other Stories ja Cheap Monday kuuluvat kaikki samalle yhtiölle kuin H&M ja tukemalla näitä tuet oikeastaan vain Stefan Perssonia – Ruotsin rikkainta miestä (kannattaa muuten lukea tämä Eetti ry:n teksti H&M:n toiminnasta). Jos tarvitset tai tahdot jotakin uutta, harkitse, mieti ja pohdi. Ostatko vain jotain täyttääksesi tyhjän tilan sisälläsi (minä tein aikoinaan juuri sitä) vai tarvitko oikeasti jotakin uutta. Etsi käytettyä tai sijoita johonkin parempaan halvan tuotteen sijaan. Jätä 10 huonoa/ihan kivaa ostamatta ja osta yksi laadukas/täydellinen. Kysy myyjältä apua siihen, miten vaatetta voisi yhdistellä ja käyttää eri tilanteissa, jos et itse keksi. Älä shoppaile vain ajankuluksi, äläkä kiertele turhaan vaatekaupoissa tai liikkeiden nettisivuilla ettet tule alttiiksi turhille “tarpeille”. Karsi mainosärsykkeet laittamalla “ei mainoksia” -lappu postilaatikkoon ja käytä luovuuttasi jo omistamiesi tuotteiden kanssa. Äänestä jaloillasi, jos saat huonoa palvelua ja suosi liikkeitä, joissa juuri sinut otetaan huomioon yksilönä. Hanki pelkän materian sijaan myös elämyksiä.

Näytä, että et ole vain kuluttaja. Näytä, että välität.

Heränneitä ajatuksia voi jättää kommenttiboksin puolelle, niin kuluttamisesta kuin maailman tilastakin, ihmisyydestä tai meriemme muoveista. Jos kävi ahristamaan, niin saa syyttää siitäkin, minuakin ahdistaa tämä ihan koko ajan. Ja jos päätit siltä istumalta lakata tukemasta yllä mainittuja pikamuotimerkkejä, niin lupaan lähettää sinulle osoitetietoja vastaan postikortin tai kirjeen.

– – –

Ja kyllä, kuluttamista pitää olla, että olisi tuotantoa ja työpaikkoja – omanikin riippuu siitä. Talous kaatuu, jos lakkaamme ostamasta ja sekään ei ole hyvä. Mikään ei ole hyvin, oikein tai toimi ja kaikkia vituttaa joko liiallinen ekoilu tai sen kokonaan sivuuttaminen. Ymmärrän myös, ettei kaikilla ole varaa olla ostamatta esimerkiksi jatkuvasti kasvaville lapsille muuta kuin alaspoljetuilla H&M:n hinnoilla ja se on ihan ok, en syyllistä. Jos minulla olisi lapsi, niin ei minullakaan olisi varaa ostaa kalliita kotimaisia, ekologisia nuttuja ja legginsejä, vaan ostaisin varmaan kaiken mahdollisen kirppikseltä tai mistä nyt sattuisin edullisesti löytämään. Että ei kuitenkaan sitten revitä niitä perseitä, omia tai minun, kommenttiboksissa, ymmärrän kyllä about miten maailma ja raha toimivat, haluan vain, että ihmiset pohtivat edes hetken kulutustottumuksiaan.

Advertisements
Vastuullisesta vaatekaapista (ja vähän muustakin)

4 thoughts on “Vastuullisesta vaatekaapista (ja vähän muustakin)

  1. Mä ostelen kyllä jotakin uutta vuosittain, mutten harrasta kaupoissa huvikseen pyörimistä ja nappaa jotain mukaan vaan koska se on kivaa. Nyt ostin mm. pari tavallista t-paitaa ja pitkähihaista. Mustana ja valkoisena. Tiedän käyttäväni ne puhki (kuten edeltäjänsä, minkä takia piti uudet ostaakkin). Raaka totuus kuitenkin on, että ostin myös yhden mekon. Ihan vaan koska siitä tuli niin kesäfiilis! Mutta sallin sen itselleni.

    Minulla on paljon vaatteita jotka ovat pyörineet kaapissani jo vuosia, ja monet niistä on juuri sellaisia jotka menevät vuodesta toiseen. Yksi hyvä puoli siinä että tyylini on melkoisen simppeli, enkä seuraa pahemmin muotia. 😅 Myyn kirppiksillä tai kippaan keräyslootaan niin omat kuin lasten vaatteet. Roskakoriin päätyy vain ne oikeasti risaiset.

    Ja mitä kuluttamiseen tulee, niin se on ikävä oravanpyörä. Ihmiset ostaa kun on kaikkea kivaa tarjolla, ja kaikkea kivaa on tarjolla, koska ihmiset ostaa. Mä miehella jankkaan siitä, miten pitäisi vaan törkeästi tehdä muutoksia. Vaikka ihmiset ensin siitä valittaisikin. Meidän olisi ollut hyvä jäädä joissakin asioissa varmaan 80-luvulle, mutta ihminen haluaa kehittyä ja keksiä uutta. Eikä se tule päättymään.

    Liked by 1 person

    1. Välillä on vaan hankittava myös niitä uusia, vähemmän tarpeellisiakin juttuja. Olisihan elämä oikeasti ihan tosi kurjaa, jos ei sallisi itselleen ikinä mitään vain siksi, että maailma tuhoutuu. On eri asia ostaa joskus, kuin että jatkuvasti. Tiedän paljonkin tyyppejä, jotka kiertelevät lähes päivittäin ostamassa jotakin uutta vaatetta ja se on vaan jotain todella surullista miun mielestä.

      Niin totta tuo, että muutoksia todellakin pitäisi tehdä! Ne ei tule olemaan kivoja muutoksia, mutta ne alkaa olemaan aika lailla välttämättömiä. Tässä vaan on vähän samanlainen meininki ja ilmapiiri kuin muissakin neuvotteluissa, että jo saavutetuista eduista ei haluta enää luopua. Jännittyneenä sitten vain odottaa, että mitä tästä kaikesta lopulta tulee…

      Liked by 1 person

  2. Tavoitteeni on olla eräänlaisessa vaateostolakossa tämä vuosi, toistaiseksi tai ehkä koko loppuelämäni? Sen verran luontevasti tämä alkuvuosi on mennyt, että voi olla, että tämä ostamattomuus jää tavaksi. Ajatuksena on, että lähtökohtaisesti en osta mitään, mutta sitten jos on ihan pakkopakko ostaa jotain, niin se on sallittua. Jos en siis esimerkiksi selviä jostakin tilanteesta jo omistamillani vaatteilla tai kaikki alusvaatteet ovat kuluneet käyttökelvottomiksi. Haasteessa, josta tämän ajatuksen kopsasin, sallitaan kolme poikkeusta (ostosta). Yritän ajatella tämän niin, että jatkossa ne noin 3 ostosta per vuosi olisi se tahti, jolla vaatekaappia voi uusia.

    Tässä samalla yritän opetella eroon ajattelusta, että vaatekaappiin pitäisi saada enemmän jotain kotimaisia eettisiä pikkumerkkejä tai jotain vastaavaa. Siinä samalla sitten pitäisi vaatekaappia taas karsia, kun niin kai on tapana? Aion epätrendikkäästi säilyttää kaapissani vähän reilumman määrän vaatteita, joista tiedän, että niiden aika tulee vielä. Jatkuvan uuden ostamisen ja karsimisen kierteen sijaan pääpointtina tässä “projektissani” on ostaa vain sellaisia vaatteita, jotka on valmis käyttämään loppuun.

    PS. En ole ostanut H&M:sta tai muista saman kategorian kaupoista enää vuosiin muuta kuin sukkahousuja ja alushousuja, näillekin voisi etsiä korvaavan vaihtoehdon.

    Liked by 1 person

    1. Upeita tavoitteita Kristen! Liika ehdottomuus onkin usein pahasta ja saa aikaan vain yletöntä turhautumista ja repsahtamisia, joten tuollainen kolmen ostoksen sääntö on aika hyvä. Siinä joutuu oikeasti pohtimaan, että onko tämä nyt yhden ostoksen arvoinen vai rupeaako kaduttamaan, että tuhlasi siihen. 🙂

      Minua on myös pohdituttanut tuo, että pitäisi välttämättä ostaa kotimaisia pikkumerkkejä. Ei siinä ole sen enempää järkeä, jos ei oikeasti hanki sellaista mitä on valmis käyttämään vielä vuosienkin päästä. Juurikin tuo, että pidetään vaikka sitten enemmän sitä tavaraa siellä kaapissa, joita ainakin käytetään, kuin että kierrätettäisiin sitä omaa vaatevarastoa jatkuvasti “eettisyyden” nimissä.

      Hemarin alushousut ja sukkikset on kyllä toimivia, mutta boikottini jälkeen olen ostanut noita ensimmäisiä Lindexistä. Ok hintalaatusuhde ja hyviä tarjouksia. Heidän kokopolitiikkansa vaan välillä kummastuttaa, ainakin alushousujen suhteen – oma kokohaarukkani on siellä XS-M. :’D

      Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s