Hei kesä

Olen elänyt jonkinlaisessa kieltäymyksen tilassa, ikuisessa elämän keväässä. Hamunnut takkia mukaani ulos lähtiessä ja riisunut maiharit pois, kun vahingossa taas tuli ne vedettyä jalkaan. Kävellyt roskakatokselle t-paidassa ja tuntenut itseni perverssiksi ja oudon alipukeutuneeksi, itsensäpaljastaksi.

Tuijotellut villinä pilvinä lentäviä voikukan siemeniä, viheriöiviä nurmikoita ja kukkiin puhjenneita puita. Tuijotellut kesän lempilapsiani, pääskysiä, lentelemässä villisti parvekkeeni ulkopuolella – niitä on taas hieman vähemmän kuin viime vuonna, huomaan. Ostanut riistohinnalla ensimmäisiä kotimaan mansikoita ja antanut niiden makeuden vain sulaa suuhun.

Kun aurinko viipyy lämmittäen iholla vielä työpäivän jälkeenkin, ilmassa kiirii pääskysten ääniä ja nenään nousee mansikoiden tuoksua on se lopulta vain hyväksyttävä.

Hei kesä, kaimani, ihana nähdä taas.