Mökkisaunassa

Ilma tuntuu suloisen viileältä saunan kuumuutta hehkuvalla iholla. Kiepautan pyyhkeen tiukemmin ympärilleni, istahdan saunan kuistille nostaen jalat vastapäiselle istuimelle ja korkkaan saunajuomani. Pari tuntia aiemmin alkanut rankkasade on hiipunut leppoisaksi kesäsateeksi, joka rummuttaa hiljalleen saunan kattoa. Se putoilee ja räpsyy puiden lehdille saaden ympäristön risahtelemaan kuin ympärillä hyörisi kaikki maailman metsän eläimet.

Istun kuunnellen ääretöntä hiljaisuutta jonka vain suomalainen maaseutu voi tarjota. Jossain kaukana huutaa kurki ja hevoset laiduntavat pellon horisontin taitoksessa. Metsä nousee peltojen vierestä sateesta mustana seinämänä. Tunnen hiljaisuuden ja rentouden soljuvan ympäri kehoani verenkierron mukana. Tässä ja nyt on hyvä olla. Kun viileys tunkee liiaksi iholle palaan saunan syleilevään lämpöön.

Suomen sikaisimmassa kunnassa saunoessa juomakin on sen mukainen.

En tykkää saunoa usein tai muiden seurassa, mutta yksin mökillä saunoessani saan siihen upotettua aikaa runsaastikin ja käyn vilvoittelemassa muutamaankin kertaan. Vaikka lomaa on takana jo melkein viikko, niin vasta siinä sateen viilentämän sään hivellessä ihoani tunsin hartioideni laskeutuvan korvista jonnekin polvien tienoille. Kaikki kiire on poissa ja hiljaisuus on niin läpitunkevaa, että tekisi mieli huutaa jotakin sen täytteeksi.

Saunan jälkeen olo oli raukea ja mökin tupa mukavan lämmin. Iho kuitenkin henki vielä löylyjen jälkeisiä, joten hörpin iltateeni jalat mökin terassin kaiteella pihaa katsellen. Radio Suomen kevyet sävelet soivat oven lävitse auringon hieman kurkkiessa puiden seasta. Oli paras päätös lähteä sittenkin mökille, tänne rauhan ja yksinäisyyden tyyssijaan, jossa on pakko kohdata itsensä, kun muitakaan ei ole.

Ennen hämärän saapumista käyn sulkemassa saunan oven ja kaukana pellon toisella puolella valkohäntäpeura kulkee verkkaan kohti metsää.