Lokakuun luetut

IMG_20201104_115351_581

AYÒBÁMI ADÉBÉYÒ: ÄLÄ MENE POIS (ATENA 2018)
★★★★★/★★★★★
Aviopari Yejide ja Akin toivoisivat saavansa lapsen ja Yejiden anoppi ei oikeastaan mitään muuta toivokaan tai lähinnä odotakaan. Kun lasta ei kaikesta huolimatta kuulu, niin anoppi tuo taloon uuden vaimon lapsentekijäksi. Tarina etenee niin Yejiden kuin Akininkin kertomana ja mitä pidemmälle lukee, niin sitä tiivimpiä ja raaempia saa tietää avio-onnen säilyttämisen nimissä tehtyjen petoksien olevan.

Tarina sijoittuu Nigeriaan ja sen henkilöiden elämässä sekoittuu upealla tavalla perinteet ja moderni elämä. Vaikka kirjan päähenkilöt eivät kannata vanhoja perinteitä tai usko taikamenoihin, niin silti he päätyvät tavalla tai toisella myös niiden äärelle. Harmillisesti suurin osa Afrikkaan sijoittuvista kirjoista (ja elokuvista!) joita olen lukenut on länsimaisten ihmisten kirjoittamia, joten mielikuvani vaikkapa Nigeriasta on erittäin ahdas ja länsimaalainen. Tuntui siksi erittäin raikkaalta lukea oikeasti nigerialaisen kirjoittama kirja ja päästä sitä kautta tutustumaan esimerkiksi maan tapahtumiin (joista minulla ei todellakaan ole mitään oikeaa käsitystä). Suosittelen vahvasti tarttumaan tähän, jos vain saatte tämän käsiinne.

TONI MORRISON: LUOJA LASTA AUTTAKOON (2015 / TAMMEN KELTAINEN KIRJASTO 2016)
★★★/★★★★★
Tuntuu jotenkin työläältä ajatukselta sanoa, että en pitänyt tästä teoksesta, sillä kyseessä on kuitenkin nobelistin kirjoittama teos ja Toni Morrisonia pidetään jonkin sortin nerona kirjoittamisen suhteen. Eikä siinä, teos oli todella taitavasti kirjoitettu ja kaikin puolin eheä, mutta minä vain en pitänyt siitä.

En jaksanut innostua kirjasta kuin muutaman luvun kerrallaan enkä tuntenut suurta paloa siihen tarttumiseen, joten alle 200 sivun teoksen lukemiseen meni yllättävän kauan aikaa. Jokin siinä vain tökki juonellisesti tai sisällöllisesti. En oikein edes tiedä mitä juonesta kertoisin – jonkinlainen kasvutarina lapsuuden vääryyksien korjaamisesta, suhteista ja niiden särkymisistä, elämän karikoissa luovimisesta. Kertojia on muutamia ja välillä punaiset langat vain jäävät heilumaan tuulen mukana ilman sen suurempia tarkoituksia sitten kuitenkaan. Ehkä jokin toinen Morrison olisi enemmän mieleeni, sillä vaikka tämä kirja nyt tökkikin ja pahasti, niin tekstillisesti se kyllä iski.

5 thoughts on “Lokakuun luetut

  1. Suosittelen kokeilemaan Toni Morrisonilta Beloved-kirjaa (käännetty nimellä Minun kansani, minun rakkaani). Siinä mulla alkuunpääsemisessa kesti hetken, mutta sitten kun pääsi sisään niin oli ihan todella iskevä kirja. Todella ahdistava myös, mutta sellaisella… tärkeällä tavalla?

    Liked by 1 person

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s