Antti Holma: Kaikki elämästä(ni)

holm

Elämän tarkimmin varjeltu salaisuus on, että ketään ei kiinnosta.


Vuosikausia sitten Antti Holma esittäytyi minulle sinisessä kauluspaidassa ja huvitutti siinä sivussa Suomen kansaa Kissi Vähä-Hiilarina. Siitä lähtien Antti Holmalla on ollut suuri viihteellinen arvo elämässäni oli sitten kyse Sande ja Suvi-Tuuli -videoista, Radio Sodomasta, insta live -lähetyksistä tai Auta Antti! -podcastista. Siksi minusta tuntuu hieman väärältä ja jopa hävettävältä sanoa, että en oikeastaan pitänyt hänen “Kaikki elämästä(ni)” (Otava 2020) teoksestaan.

Moni on kirjaa kehunut lähes kilpaa ja erityisesti äänikirjana mitä en ihmettele lainkaan, sillä itsekin mieluusti kuuntelisin vaikka viikon vanhaa kauppalistaa Holman lukemana ja antaisin sille viikosta toiseen täydet viisi tähteä. Holman ääni on käynyt minulle vuosien aikana myös sen verran tutuksi, että kuulin hänen äänensä päässäni kirjaa lukiessani. En kuitenkan itse yllättäen hyppääkään mukaan kehujien kuoroon, sillä kirja oli lopulta äärimmäisen tylsä ja genreltään juuri sellainen kolmikymppisen hesalaisen (vaikka toki Holma ei enää Helsingissä asukaan) ympäriinsä haahuileva autofiktiivinen teos, joihin olen jo viime vuosina ehtinyt kyllästyä.

Siinä on myös haittapuolensa, että on seurannut Holman tekemisiä vuodesta toiseen, sillä olin jo niin monet asiat kuullut tai lukenut ennestään jo muualta. Auta Antti! -podcastissa sekä instaliveissä on käyty läpi häpeät sekä kirja-arvioissa kiitosta saaneet nerokkaat huomiot ihmiseläimistä ja jopa kaapista ulos tulemisenkin olin jo lukenut aiemmin Saara Turusen Sivuhenkilöstä (jota en toki Holman vuoksi lukenut, mutta kyllähän sen tunnisti kenestä se kohtaus kertoi). Kirja ei sinällään antanut minulle mitään uutta ja miten se olisi toisaalta voinutkaan antaa? Antti Holma on ihmisenä luonut Antti Holma -nimisen hahmon, jonka kautta hän antaa hyvin rajatun kuvan itsestään – hän kertoo näennäisesti paljon, mutta kaikki langat ovat tiukasti hänen käsissään. Kun joutuu jatkuvasti kuratoimaan sitä mitä itsestään luomalleen hahmolle antaa ei annettavaa lopulta ole kovin paljoa. Vaikka tiedän paljon Antti Holmasta en oikeasti tiedä mitään Antti Holmasta.

En myöskään käsitä miten niin monelta on voinut mennä niin täydellisesti ohi Holman jopa hieman misogynistinen tapa kirjoittaa naisista. Naiset ovat nautoja ja hanhia tai muuten vain elämässään vääriä valintoja tehneitä synnyttäjiä – paitsi silloin kun heistä on hänelle jotakin hyötyä. Mietin, että olisinko minäkään näihin kiinnittänyt huomiota äänikirjaa kuunnellessani, vaikka ne aika räikeästi tekstistä nousivat itse luettaessa esiin. Mietin myös sitä, että millä tapaa ne olisi otettu vastaan jonkun muun kuin Holman suusta/kynästä?


En sinut tavatessani tiennyt, mitä rakkaus voisi olla, minulla ei ollut sille mitään konseptia, paitsi heteroiden epäilyttävästä maailmasta.


Mutta ei niin huonoa etteikö jotain hyvääkin. Kirjan viimeinen, New York -nimeä kantava osuus oli erittäin todella äärimmäisen kaunis ja myös jotain uutta paatuneelle Holmanistillekin. Tapa, jolla Holma kuvaa tapaamistaan miehensä kanssa ja heidän välistä rakkauttaan on äärettömän puhdas ja vilpitön. Vaikka se onkin kaikkea sitä vastaan mitä mieltä Holma on ennen ulostuloissaan ollut rakkaudesta ja sen kaikkivoipaisesta hyvästä voimasta, niin se annettakoon anteeksi. Jos siis myös lukiessasi tätä kirjaa koet välillä turhautumisen tunteita tai et oikein jaksaisi enää sivuakaan niitä perseitä, kyrpiä ja nautoja, niin malta vielä hetki. Kaikki hyvä on vielä edessä.

Oletko jo lukenut Antti Holman Kaikki elämästä(ni) teoksen ja jos, niin mitä tykkäsit? Ja ennen kaikkea, luitko sen itse vai lukiko Holma sen sinulle?

14 thoughts on “Antti Holma: Kaikki elämästä(ni)

    • Kannattaa Antti-fanina ehdottomasti lukea ja jos miettii, että Järjestäjässä oli loppu vähän “whaaat?” niin tässä on tosiaan tuo loppu ihan täyttä rakkautta. ❤

      Odotetaan siis siun mielipidettä tästä kirjasta vielä hetki! 😀

      Liked by 1 person

  1. Kiitos! Sanoit tässä sen mitä minä en osannut sanoiksi muotoilla. Itse mietin kuunnellessani, että enks mä nyt vaan tajua jotain, ymmärrä jotain syvällistä mikä pitäs ymmärtää, miks tätä kehutaan, kun itseä pääasiassa ärsytti ja teki välillä mieli jättää kuuntelu sikseen. Eli kuten sanoin, sinäpä sen sanoit! 😁

    Liked by 1 person

    • Siis onhan se oikeesti tylsää lukea kirja kirjoittamisen vaikeudesta ja ihme haahuilusta ilman mitään konkreettista asiaa – muuten kuin satunnaisina huomioina.

      Kivaa, etten oo mielipiteeni kanssa yksin hehkuttajien keskellä. 😀 😀

      Liked by 1 person

  2. En ole ollut koskaan mikään suuri Antti-fani (vaikka ei ole mitään häntä vastaankaan), mutta luin (nimenomaan luin, en kuunnellut) kirjan lähinnä tämän hypetyksen takia ja muutenkin mielenkiinnosta. Oli kuitenkin hyvin samansuuntaiset fiilikset kuin sinulla. Ensimmäiset n. 70 sivua mietin, että miksi edes luen tätä ja pitäisikö jättää kesken. Siitä eteenpäin lukeminen sujui kuitenkin vähän paremmin, mutta kokoaisuudessaan ei ollut mikään erityinen lukukokemus, eikä jäänyt mitään kovin positiivisia muistikuvia – ei ainakaan mitään mielestäni hypettämisen arvoista. Mielikuvani kirjoittajasta ei muuttunut oikeastaan suuntaan tai toiseen.

    Liked by 1 person

    • Liiallinen hypettäminen pilaa monesti kirjan kuin kirjan, kun odotukset nousee huomaamatta liian ylös. Välillä oli jopa fiilis, että ihan kuin Antti ei oikeastaan edes haluaisi kirjoittaa tätä kirjaa, kunhan nyt vaan raapusteli jotain, kun on tullut kirja luvattua.

      Mutta kuten sanottua, loppu pelasti ja sai ainakin minulla positiivisen jälkimaun aikaan. 🙂

      Liked by 1 person

  3. PItänee antaa kirjalle vielä mahdollisuus – en nimittäin jaksanut sen enempää kuunnella kuin lukeakaan kovin kauaa, kun jotenkin vain tökki. Toisaalta, miksi lukea/kuunnella yhtään mitään sellaista, joka ei vie mukanaan, kun tarjontaa riittää niin ettei niitä kaikkia itselleen kolahtaviakaan ehdi ahmia!
    Ehkä tämä on Antti-faneille must, mutta en taida isommin kuulua niihinkään, vaikka suht fiksuna hemmoa pidänkin 😀

    Liked by 1 person

  4. Kiinnostuin Holman kirjasta lähinnä Hesarin jutun perusteella, jossa oli katkelmia kirjasta sekä Kari Hotakaisen uusimmasta (Hotakainen kiinnostaa kyllä enemmän). Molemmissa teoksissa on katkelmien mukaan kiinnostavia havaintoja Helsingistä. (joka näin koronavuonna on tympinyt enemmän kuin koskaan ennen). Antin hulvattomat runoteokset olen lukenut ja hirnunut suureen ääneen, joten ehkäpä tämäkin menee lukulistalle.

    Liked by 1 person

    • Kerro sitten ihmeessä mitä kirjasta pidit, kun saat sen joskus luettua! Voihan se myös aueta aivan eri tavalla helsinkiläiselle kuin ulkopaikkakuntalaiselle. 🙂

      Like

  5. Pingback: Marraskuun luetut – astu harhaan

  6. Ah, kiitos! Mulla on tää vielä (äänikirjana) kesken, mutta koko ajan on ollut vähän epäileväinen olo – tässäkö tämä nyt on? Ja minä sentään olen rrrakastanut Radio Sodomaa, Auta Anttia ja Antin instastoryjä, mutta syystä tai toisesta tämä jättää nyt kylmäksi. Ehkä tosiaan siksi, että kaikki on tullut jo muualla sanottua, että tässä ei nyt ole mitään erityistä.

    Liked by 1 person

    • Jjjep, kyllä se varmasti antaa enemmän sellaiselle, joka ei välttämättä ole ihan jokaiseen soppeen jo päässyt tutustumaan! Mutta kuten sanottua, onneksi loppu sentään oli hyvä!

      Liked by 1 person

  7. Pingback: Tylsyyden ylistys – astu harhaan

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s