Mitä kuuluu?

Viime aikoina tänne blogiin on tullut näpyteltyä vain pelkkiä postaussarjoja, tiukkoja faktoja ja sen semmoisia siinä määrin, että itseäkin kyllästyttää! Toisaalta olen ihan tietoisestikin vähentänyt henkilökohtaisten postausten määrää, mutta koska tämä nyt ei kuitenkaan ole mikään informatiivinen ploki, niin jospas sitä välillä vähän poikkeaisi tavanomaisen virran uomaan hetkeksi lepäilemään ja kertomaan kuulumisia.

Siitäkin huolimatta, että ryydyttää uuvuttaa väsyttää ynnynnyy ja jiiänee, niin kuuluu ihan tosi hyvää. Työnteon ja putkiremontin lisäksi elämään kuuluu onneksi niitä levollisia ja mukaviakin juttuja, joilla tasapainottaa noita edellä mainittuja, mieltä kuormittavia asioita (infopläjäyksenä, että kun tätäkin valmiiksi kirjoitan, niin porakone/vasara/saha/en edes tiedä mikä laulaa oikein antaumuksellisesti tuolla jossain yläkerroksissa). Viimeiset kolme viikkoa tuurasin esimiestäni töissä ja vaikka se oli ihan h e m m e t i n stressaavaa, enkä oikein nukkunut kunnolla koko aikana, niin pääsinpähän ainakin joka aamu pois täältä remonttimelusta. Nyt kun on taas tämä viikko vietetty sitä normaalia arkea, eli teen pääsääntöisesti iltaa, joudun täällä tätä metakkaa kuuntelemaan aamusta iltapäivään. Eipähän pääse nukkumaan ikinä pommiin, kun remonttivehkeet käynnistyy viimeistään siinä 7.30, haha! Muutaman viikon päästä tosin aloitan vihdoinkin kuukauden kestävän lomani, joten täytynee lähteä reissun päälle, että pääsee vähän viettämään aikaa hiljaisuudessakin (suuntina ainakin Oulu ja mökin maalaismaisemat!).

Olen myös tietoisesti viime aikoina kiinnittänyt enemmän huomiota ajankäyttööni. Olenkin ottanut käyttööni vanhat kunnon to do -listat, joita seuraamalla olen saanut vapaa-ajasta suurimman hyödyn irti, kun voi niistä tsekata mitä ois vielä puuhaamatta ja jos kaik on tehty, niin lepo vaan. Jossain mieleni sopukoissa organisoitu tekeminen tuntuu erittäin vieraalta tällaiselle laiskottelijahedonistille joka on ennen tehnyt asiat kun on siltä tuntunut, mutta tulokset puhuvat puolestaan. Pois on jäänyt myös turha somessa seilaaminen ja instagram pysyy nykyään suurimman osan päivästä kiinni – jopa tauot töissä käytän johonkin yleishyödyllisempään asiaan tai uutisten seuraamiseen. Myös elämä naapurkaupunnin ja oman kodin välillä eestaas ajamisineen aiheuttaa välillä ajallisia haasteita, kun pitää sovittaa yhteen kaksi eri työrytmiä sekä muut velvollisuudet ja sosiaaliset tapahtumat, mutta jotenkin siinäkin on onnistuttu jo 3/4 osaa vuodesta – toivottavasti siis myös jatkossakin.

toukokuista kevätretkeä ikuistettuna filmikameralle

Mainitsinkin kesäkuun koonnissa, että kävin asuntonäytössä tuossa muutaman kivenheiton mitan päässä. Pidin asunnosta kovin, se olisi nykyistä pienempi ja suht edullinen erittäin mukavalla paikalla, päättyvän tien viimeisessä rakennuksessa ja ylimmässä kerroksessa aivan metsäpolkujen ja pururatojen vieressä. Jos minulla ei olisi tätä putkiremonttirasitetta, niin olisin heittänyt seteleitä välittäjälle samantien, pakannut tavarani laatikoihin ja muuttanut ennen kuin kukaan olisi ehtinyt edes huomata. Sen sijaan palasin omaan kotiini miettimään asioita halki ja päätin tehdä täällä hieman lisää pientä pintaremonttia yleisen putkiremonttihärdellin aikana, sillä ymmärsin ettei tämä ole oikein koskaan ollut minun kotini. Täällä on edelleen, kuuden vuoden jälkeenkin, lähes kaikki pinnat edellisten asukkaiden jäljiltä. Ehkä, jos tekisin tästä enemmän omani, niin viihtyisin myös paremmin. Tokikaan remontti ei muuta sitä faktaa, että täällä on liikaa tilaa yhdelle henkilölle, mutta katsotaan nyt miltä täällä näyttää remonttien jälkeen. Eikä sitä koskaan tiedä, vaikka tuo mukava, uusi asunto olisi vielä silloin vapaana, kun täällä on remontit ohitse ja kannattavaa ruveta mahdollisiin myyntihommiin…

Tänään pääsen hipsimään työmaalle taas aamuvuoroon ja sieltä parin päivän vapaalle. Suunnitelmissa olisi ainakin, säävarauksella, reissu Tykkimäkeen neljän ikäpolven voimin, joten lepäämään tuskin pääsee, haha! No okei okei, toiselle vapaapäivälle voisikin sitten merkata to do -listalleen reissun metsän raikkauteen hengittelemään ja antamaan ajatuksien virrata vapaasti.

Mitä siulle kuuluu?