Kolmen päivän sometauko

Kuten aiemmin mainittua, olin juhannuksena oman aktiivisimman someni tavoittamattomissa. Twitterissä en (enää) ole, Facebookissa käyn kerta viikkoon, jos silloinkaan, mutta messengeriä ja Instagramia käytän päivittäin – jälkimmäistä ehkä liikaakin – joten ne saivat jäädä kokonaan kolmen päivän ajaksi, sillä kaipasin aikaa vain itselleni.

Instagram on parhaimmillaan upea väline yhteyksien luomiseen eri ihmisten välillä, sieltä löytyy helposti saman henkistä seuraa, se sisältää erilaisia yhteisöjä ja on täynnä inspiroivaa sisältöä. Uusien tuttavuuksien ja ystävien lisäksi sen kautta voi jopa päätyä treffeille ja löytää itselleen elämänkumppanin. Minäkin olen käynyt Instagramin kautta treffeillä muutama vuosi sitten ja yksi nykyisistä ystävyyssuhteistani sai tavallaan alkunsa tykkäilyistä ja yksityisviesteistä.

Jos Instagram kerran on niin upea paikka, niin miksi halusin pysyä sieltä poissa päivien ajan? Koska en halunnut käyttää vapaitani siihen, että kuljen puhelin kourassa päivittämässä omia menemisiäni ja tekemisiäni storyn puolelle tai että seuraisin muiden puuhia fomon jyskyttäessä takaraivossa luoden paineita erilaisen juhannuksen suorittamiseen. En halunnut nähdä yhtäkään täydellistä aseteltua ruokakuvaa, kukkaketoa, saunan raikasta olotilaa, kaveriporukkaa ja mökki- tai järvimaisemaa, sillä ne olisivat takuuvarmasti saaneet minut katumaan valintaani jäädä yksin kotiin – valintaa, joka oli minun mielenterveydelleni ja jaksamiselleni tulevassa arjessa erittäin tärkeää. Kello 22 torstai-iltana Instagram sulkeutui ja avasin sen seuraavan kerran vasta maanantaina.

Ensimmäinen päivä oli vaikea. Ei sen vuoksi, että olisin halunnut nähdä kuvavirtaa, vaan siksi, että olen niin tottunut avaamaan kyseisen sovelluksen aina television mainoskatkoilla ja muilla tyhjillä hetkillä. Tajusin myös, että peukaloni hakeutuu aina Whatsappin suljettuani suoraan Instagram-painikkeelle. Siirsin kuvakkeen pois ensimmäiseltä ruudulta etten vahingossa täppää sitä auki. Päätin myös jättää sen sinne pysyvästi, sillä en halua olla niin ehdollistunut sovelluksen avaamiseen ilman sen oikeaa tiedostamista.

IMG_20180715_141642_530

Toisena päivänä unohdin jo useasti koko sovelluksen olemassaolon, mutta muutaman kerran se tupsahti mieleen niinä hetkinä, kun osuin jonkin sellaisen asian kohdalle, jonka olisin voinut postata storyyni. Tällä kertaa nautin näkymistä vain itse ja se tuntui oikeastaan aika hyvältä, eri tavalla läsnäolevalta. Että siinä se valtaisa määrä lupiineja vaan heiluu tuulessa kimalaisten surratessa ympärillä, eikä missään näy ristinsielua ja vain mie nään sen hetken. Kolmantena päivänä olin jo jotenkin tottunut somettomuuteen ja mietin, että kylläpä elämä oli ennen leppoisaa ja paljon aikaansaavempaa, kun ei ollut koko ajan räpeltämässä puhelintaan turhanpäiten.

Tauon aikana ymmärsin myös, että siinä missä minä olin (ja lienen edelleen?) koukussa Instagramin käyttämiseen, niin sekin oli riippuvainen minusta. Useamman kerran kolmen päivän aikana se ilmoitti minulle, että tietyt kaverini olivat päivittäneet storyjään ja minun pitäisi ne nähdä. Näin ei ollut käynyt koskaan aiemmin. Kun aplikaatio huomasi minun olevan epäaktiivinen se yritti saada minut taas itsensä pariin fomon avulla – täällä tapahtuu nyt jotain, mitä sinä et näe, jos et NYT tule ja katso. Myös sähköpostiini alkoi tupsahdella viestejä Facebookilta ja messengeriltä, että hei täällä olisi nyt näiltä ihmisiltä uusia juttuja, kuvia ja viestejäkin olisi, tule katsomaan. Tässä molemmin puoleisessa riippuvuussuhteessa ihminen on kuitenkin voittaja – me voimme aina soittaa tai tavata kaverimme, mutta aplikaatio on aina bisnes, joka tarvitsee meitä aivan eri tavalla. Jokainen kerta, kun jätämme heidän myymänsä tuotteen avaamatta on heille tappiota, jota heidän pitää estää kaikin keinoin.

Instagramin siirtäminen kokonaan pois puhelimen ensimmäiseltä näytöltä oli paras mahdollinen päätös. Olen käyttänyt sovelluksessa paljon vähemmän aikaa ja päätynyt aika lailla yhdellä tai kahdella istumalla katsomaan läpi päivän postaukset ja storyt sen sijaan, että kurkkisin niitä jokaisessa vapaassa välissä – huomaan myös skippaavani niitä herkemmin kuin ennen. Kun Instagramiin palasi sen vain kolmen päivän jälkeen sitä huomasi kuinka moneen turhaan asiaan sielläkin on aikaansa kuluttanut. Omassa elämässä jollain tapaa läsnä olevien ihmisten jutut kiinnostivat, mutta kaikkien firmojen, julkkisten tai jotenkin omassa elämässä etäiseksi jääneiden hahmojen tekemiset skippasin – ja se teki aika hyvää. Myös se, ettei enää avaa sovellusta heti ensimmäisenä aamulla on ollut myös virkistävää.

Jos joskus tuntuu siltä, että some vie liikaa aikaasi tai että saat siitä enemmän huonoa kuin hyvää, niin laita se vaan rohkeasti kiinni joksikin aikaa. Jo muutamassa päivässä huomaat mitkä asiat siinä tuntuvat rajoittavilta ja tuovat huonoa oloa ja mitkä taas saavat fiiliksen paremmaksi. Kesä on mitä parhainta aikaa sometaukoilulle ja itse harkitsen vakavasti somettomia viikonloppuja – en tiedä saanko aikaiseksi joka viikonloppu, mutta ainakin välillä olisi hyvä rauhoittaa.

Mikä on sinun suhteesi someen ja oletko ollut sometauolla? Miltä se sinusta tuntui?

10 thoughts on “Kolmen päivän sometauko

  1. Kun mun puhelin hajosi keväällä, niin tuli lähes pakollinen sometauko. 😄 Okei, pääsin instagramiin padilla, muttei se ole sama asia. En kanna sitä mukana. Facebook mulla onkin vaan läppärillä. En tarvitse sitä oikeastaan muuhun kuin pitääkseni siellä blogisivua.

    Tauko tuntui hyvältä ja oikeastaan ärsyttää miten kiinni puhelimessa me ihmiset välillä ollaan. Tarttisi päästä itsekin siitä eroon!

    Liked by 1 person

    • Silloin kun tuli hankittua ekaa kertaa ‘älypuhelin’, niin ajattelin, etten todellakaan tuijottaisi sitä koko ajan, koska se oli niin ärsyttävää, kun muut niin tekivät. Samanlaiseksi tuijottelijaksi tässä sit on kuitenkin tullut. :’D

      Suosittelen kyl kokeilemaan tollasta vapaaehtosta sometaukoa, saa hyvän perspektiivin Instaankin, kun sieltä on edes vähän aikaa kokonaan pois.

      Liked by 1 person

      • No kun pelkästään se, että tsekkasin ite instan kerran päivässä, enkä jakanut oikeen mitään, teki hyvää! Tajusi, että sitä ei tartte koko aika katsoa. Eikä ne jutut sieltä katoa vaikke heti niitä katsoisikaan! Ja sitä on olemassa vaikkei jokaista kaunista kukkaa kuvaisi!

        Liked by 1 person

      • No niinpä! Ja kyllä sitä luottaa, että jos jotain oikeasti tärkeää tapahtuu, niin siitä saa varmasti tiedon jotain muutakin kautta kuin vaan somessa. 😀

        Like

      • Hah, sama! Ensinnäkin pidin sitkeästi kiinni vaaleanpunaisesta simpukkapuhelimestani, kun muut olivat jo hyvän tovin käyttäneet älypuhelinta. Sitten minunkin oli taivuttava siihen (no siis onhan tämä nyt kätevä!), mutta FACEBOOKKIIN EN TASAN LIITY IKINÄ.

        Joopa joo. Sieltä se sekin sitten kuitenkin hiipi elämään ja vanavedessä Insta. Ja nyt pelkkä ajatus somettomasta päivästä nostaa hikikarpalot otsalle… 😮

        Liked by 1 person

      • Jotain kertoo jo sekin omasta haluttomuudesta älypuhelinta kohtaan, että miun vanhemmillakin oli semmoset ennen miuta… :’D

        Miten sitä on ennen edes pärjännyt ilman tuota maagista kapulaa, jonka avulla saa melkein kaiken hoidettua!? En ymmärrä.

        Liked by 1 person

  2. Mä pidän aina välillä somettomia päiviä tai pidempiä jaksoja, mutta niiden jälkeen lipsun pian taas Telegram-Whatsapp-Insta -looppiin. Facebookia käytän todella harvoin, lähinnä vain erilaisten FB-sivujen ylläpitoon. Facebook säännöllisesti lähetteleekin minulle viestejä kuin mikäkin riippuvainen eksä ja kertoo, mitä minä nyt jälleen missaisin.

    Vakavasti puhuen olen sellaista laatua, joka koukuttuu helposti – oli kyse sitten tetriksestä, instagramista tai liikunnasta. Siksi yritän tietoisesti pitää näitä vieroitushetkiä, jotta some ei haukkaisi kaikkea aikaani. Helposti siellä roikkuminen meinaan tekee sen.

    Liked by 1 person

    • Aaah, facebookin pyytämättä lähettämien viestien vertaaminen riippuvaiseen eksään on erittäin osuva.

      Ja myönnän olevani samanlainen koukuttuja. Kohteen ei tarvitse olla edes se maailman mielenkiintoisin, kunhan se vain kiinnostaa tarpeeksi ja sit mennään jo täysii.

      Liked by 1 person

  3. Pingback: Mitä kuuluu? – astu harhaan

  4. Pingback: Mistä saan energiaa juuri nyt? – astu harhaan

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s