Eikä yksikään pelastunut

En muista olenko aiemmin jakanut palavaa rakkauttani dekkareita ja jännäreitä kohtaa täällä blogissa, mutta lieneekö se niin paha, jos välillä (aina) toistaa itseään? Kaikki sai alkunsa siitä, kun joskus ala-asteikäisenä poimin kirjastossa käteeni Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut -kirjan (joka silloin vielä tunnettiin paremmin toisella nimellä) ja luin sen suoraan sanottuna aivan kusi sukassa. Olin sitä ennen lukenut vain kesympääkin kesympiä Neiti Etsiviä, joten tulipa kerralla singottua itsensä kunnon jännärin pariin.

Siitä se sitten alkoi; mysteerien, murhien ja sotkuisten menneisyyksien kaivelu ihan urakalla ja joka hetkeä, tarinaa, rakastaen. Alkoi Agatha Christien teoksien suoranainen ahmiminen – olen lukenut ne kaikki Esirippua lukuunottamatta. Se on jäänyt lukematta siksi, että sen loppuratkaisu kerrottiin minulle tahallisesti ennen kuin edes ehdin kirjaan tarttua. Ehkä vielä joskus luen senkin, mutta tunnen edelleen, että minulta riistettiin Poirotin viimeinen mysteeri. Onneksi maailma on kuitenkin täynnä muitakin hyviä jännäreitä, dekkareita ja murhamysteerejä.

Kun eräs entinen joukkuetoverini paljasti, että Kuusankosken teatteri esittää lokakuusta alkaen Christien kirjaa perustuvaa Eikä yksikään pelastunut -näytelmää tiesin heti, että se oli nähtävä (jo siis senkin vuoksi, että se samainen tyyppi myös näyttelisi siinä). Eilen siis suuntasin teatterin hämärään saliin äitini kanssa ja nautin parin tunnin ajan maailman klassisimmasta murhamysteeritarinasta. Vaikka itse tiesinkin kuka murhaajaksi lopulta paljastuu, niin näytelmä oli täynnä vinhoja käänteitä ja yllätyksiä sekä nokkelia toteutuksia, ettei paremmasta väliä. Kyseessä oli vasta toinen näytös, joten pieniä stipluja oli vuorosanoissa ja rytmissä, mutta se annettakoon anteeksi. Nautin myös aina suunnattomasti kyseisen ohjaajan, Karolina Eklund-Vuorelan musiikkivalinnoista, sillä tälläkin kertaa kuultiin yhtä suosikeistani musiikkivalinnoissa. Suosittelen siis erittäin lämpimästi tsekkaamaan tämän murhamysteerin, jos pidät Agatha Christiestä ja satut Kouvolan suunnalla liikkumaan esityspäivinä. Kuka on Owen?

Olen myös erittäin vankassa vauhdissa kerran vuodessa teatteriin -tavoitteeni kanssa, sillä kävin jo alkuvuodesta katsomassa Mustapukuisen naisen Kouvolan teatterissa ja joulukuuksi olisi jo ostettuna liput Turkuun katsomaan Amélieta! Huh huh, minustahan alkaa kuoriutua vallan kulturelli ihminen ihan, haha!