Hetkiä

Aulangossa aurinko paahtoi kirkkaalta taivaalta ja hetken tuntui kuin olisi vasta kesäkuu. Aulangonjärvi levittyi tyynenä sinisenä rintamana kohti vastarantaa ja vanhan miehen uintiliikkeet saivat aikaan vain pieniä pian katoavia pyörteitä. Auringossa istuessa tuli kuuma, varjossa kylmä. Hiljaa hiipivä syksy viipyili iholla ja mielessä. Arkisessa aamupäivässä muita kulkijoita oli hyvin vähän, joten metsä huokui vain omia ääniään. Metsälammella sorsat valuivat pitkin vedenpintaa ja Joutsenlammen pinnan alla näkyi kymmeniä ja taas kymmeniä kaloja.

Heinolassa, Kymijoen ylittävällä ratasillalla tuuli niin, ettei ollut väliä miten hiuksensa oli kammannut, sillä kaiken ympäröivä villi tuuli asetteli ne uudelleen haluamallaan tavalla. Maisema oli kuitenkin kaunis ja aurinko lämmitti suloisesti. Rantapuistossa kasvaa Suomen suurin tsaarinpoppeli ja Tyyrpuurin terassilla söin kesän ensimmäisen(!!!) jäätelötötterön – vohvelissa tietenkin. Aidatulla Kirkkolammella loukkaantunut joutsen ui sovussa sorsien kanssa toisen valkoisen torkkuessa rantatörmällä. Dorkin puistossa valot ja varjot leikittelivät ITE-taideteosten lomassa auringon valuessa hiljalleen kohti horisonttia.

Kotona taivas oli poissaoloni aikana käynyt tyhjäksi ja äänettömäksi. Pääskysten kesä on ohitse ja matka kohti etelää alkanut. Meillä muilla, omin voimin lentämään kykenemättömillä kesä onneksi vielä hetken jatkuu, vaikka illat taittuvatkin jo hämärästä pimeiksi lämmön viipyessä alkavassa yössä.