Juhannuksesta

Kaikki on ollut viime aikoina jotenkin h e k t i s t ä ja olen ollut menossa vähän joka suuntaan yhdellä kertaa. Kotitalossa myllää edelleen putkiremontti porakoneet soiden heti aamutuimasta lähtien, joten sen tuoman twistin lisäksi oman, hiljaisen ajan ottaminen on ollut erittäin haastavaa. Siksi päätin viettää juhannusvapaani toisin kuin kaikki muut: yksin.

En lähtenyt mökille länteen enkä itään, en sopinut kävelytreffejä, leffailtaa tai jätskin maistelua kenenkään kanssa ja päätin jopa sulkea somen – joka itselläni meinaa lähinnä facebookin messengeriä ja Instagramia. Jokainen, vaikka kuinka pieni ja mitätön, fomon tunne saisi pysyä poissa kolmen vapaapäiväni ajan, sillä tietäisin ilman Instagramin jatkuvaa kuvavirtaakin, että jollain jossakin on todellakin paljon hauskempaa kuin minulla. Nyt vain en saisi siitä muistutusta. Somettomuus oli muutenkin erittäin silmiä avaavaa, mutta siitä varmasti lisää myöhemmin.

Mitä sitten kuului yksinäiseen juhannukseeni?

…jääkaapin täydeltä hyvää ruokaa, tottakai, ja juuri omaan makuuni sopivaa. Kukaan ei olisi nyrpistämässä, kun kieltäytyisin grillatusta makkarasta tai muusta lihajalosteesta, vaan saisin syödä loheni, vesimelonisalaattini ja sunnuntain pinaattikeittoni muiden mielipiteiltä suojassa. Muutama tölkki kuplivia, holittomia juomia – sellaisia, joita ei ole ennen maistanut – sillä ei se alkoholi maistu vieläkään – ja tietenkin puoli kiloa kotimaisia mansikoita.

…pääsiäisenä aloittamani projektin vieminen loppuun eli ostin tonkan täyshimmeää valkoista maalia ja sudin sitä seiniin kahdesti ensimmäisenä vapaapäivänä saaden projektin jotakuinkin päätökseen (as if). Nyt käyn aina välillä ihan muuten vaan kurkkaamassa valmistuneita seiniä, sillä tunnen lämmöntyrskäyksiä aina, kun näen oman kätteni työn jäljen. Ei se toki ole ammattilaisen tasoa, mutta aika hyvä amatööriltä, joka oli ensimmäistä kertaa kyseisessä puuhassa ja joka käytti telan lisävartena mopin vartta jesarilla kiinni teipattuna.

…ensin hiljaisuuden ja sitten musiikin kuuntelua. En ole oikeastaan kuunnellut musiikkia sitten viime marraskuun(!), koska ei kotona oikein ole voinut ja ne hetket, kun on ollut hiljaista, niin siitä on halunnut nauttia. Ensimmäisen päivän vetelin hiljaisuudessa, seuraavana päivänä avasin Spotifyn Oma aikakapseli -soittolistan ja annoin musiikin viedä. Erittäin vahva suositus tuolle listalle, sillä ainakin miun listalle Spotify oli osannut poimia biisit ja artistit jopa pelottavankin hyvin. Kolmantena kuuntelinkin sitten jo mökin kaipuussani Radio Suomea.

…kävin pitkällä pyörälenkillä juuri silloin, kun viikon ainoa kesäsade päätti saapua. Ensin harmitti, sitten jo nauratti – sadettahan olin kaivannut jo monta päivää. Sen saamiseksi tarvitsi vain nousta satulaan ja polkea yli 10 kilometrin päähän kotoa pitääkseen sadetta bussipysäkin katoksen alla. Reitti kulki läpi kaupungin, ohi huvipuiston, läpi metsien sekä peltojen ja pitkin rantoja, eväänä repussa oli vesimeloniviipaleita ja pähkinöitä mutustettavaksi juoksevan veden äärellä (jotka sitten söin vasta kotona parvekkeella, koska sade).

…ja ennen kaikkea muuta – tylsistynyt! Oli ihanaa tuntea tylsyyden tunteita, sillä ne ovat itselläni avain luovuuteen. Sain suunniteltua muutaman blogipostauksen ja aloitettuakin pari, järjestelin huonekaluja uudestaan maalatussa huoneessa (mutta tämä on aivan toinen tarina kerrottavaksi) ja vain velloin tylsyydessä, joka oli parasta ikinä. En muista koska viimeeksi minulla olisi ollut noin kerta kaikkisen tylsää ja se sai hymyn karehtimaan huulilla. Sain ladattua lähes loppuun kuluneet akkuni ja pääsen aloittamaan kolmen viikon tiukemman työputken virkeänä. Ihan parasta!

Toivottavasti teidänkin juhannuksenne oli aivan itsenne näköinen.