Niivermäen luonnonsuojelualue

Kuten aiemmin mainittua on tänä vuonna ylläni leijunut vapaapäivien hyvä karma eli aurinko on jaksanut paistella tai vähintäänkin sateet väistyä aina, kun olen vapaitani viettänyt. Eräs sunnuntai ei myöskään ollut siinä mielessä poikkeus ja auringon hyväillessä tienoota tuli tehtyä päätös siitä, että nyt vihdoin on hyvä päivä vierailla pitkästä aikaa Niivermäen luonnonsuojelualueella.

Minulle kerta luontopolulla oli (vasta!) kolmas, vaikka vain muutaman kilometrin päässä majaani pidänkin, mutta seuralaiselleni kerta oli ensimmäinen. En ollut luvannut matkan varrella näkyvän mitään sen ihmeellisempää kuin metsämaisemaa, kallioita ja lintutornin, mutta ovathan nekin toki jo itsessään ihmeellisiä asioita tänä aikana, kun metsää kaadetaan kuin heinää pelloilta, pelloiksi.

Vaikka olimme jalkojemme päällä jo hyvissä ajoin, niin silti tuntui, että taistelimme laskevaa hämärää vastaan metsän synkimmissä osissa jo tuoreeltaan puolen päivän jälkeen, sillä aurinko tuntui kääntyvän laskuun ennen kuin edes kunnolla nousi.

Niivermäki luontopolkuineen oli juuri sellainen kuin muistelinkin sen olevan. Vanhat puut nousevat jykevinä vastaan, kun taas osa on jo myrskyissä mennyt nutulleen ja siihen ne ovat saaneet jäädäkin, lepäämään, ravinnoksi ja pesäpaikoiksi – vain polulle osuneita on hieman raivattu, pistetty sopivasti poikki. Välillä kuuluu vaimennettuna autojen ääni, sillä alue on aika lailla keskellä vilkasta taajamaa, mutta aika hyvin metsä imee äänet itseensä ja jäljelle jää vain hiljaisuus, jonka rikkoo näin talvisin satunnainen sirkutus, pakkaselta vapaana soliseva pieni puro tai toisiaan vasten hankaavien puiden aavemainen ääni.

Reitin varrelta löytyy opasteita ja infotauluja alueen eliöstöstä ja se on vain n. 2 kilometriä pitkä, joten reitin kiertämiseen ei mene koko päivää. Matkaa taitetaan niin polulla kuin pitkospuillakin, keskellä sammalmetsiä ja jykevän kallion vierustaa (jossa on kesäaikaan niin valtaisia ja vallattomia saniaisia, ettette näkemättä usko!). Matkan varrelta löytyy myös tosiaan lintutorni, jossa voi nautiskella omista eväistä puunlatvustoja tuijotellen tai seurailla alueen rikasta lintukantaa.

Tuona tammikuisena päivänä metsä huokui lokakuun tunnelmaa lumen huutaessa äänekkäästi poissaoloaan, vain satunnainen talitiainen vilahti näkökentässä ja polku oli useassa kohdassa peittynyt kävyn riekaleisiin ehkä oravien pitojen jäljiltä. Kevyen pakkaspäiväretken jäljiltä mieli oli kirkas, keho täynnä voimaa ja pinaattikeitto maistui erityisen hyvältä.

Niivermäen luonnonsuojelualue ja luontopolku
Kytöahontie 2
45720 Kuusankoski

ps. käykää ihmeessä kurkkaamassa Annan blogista lisää kuvia Niivermäeltä eri vuodenaikoina! omia suosikkejani ovat nämä kesäiset keijumetsä-kuvat.